Lisätty: 4.2.2012

Vuonna 1886 Uudenkaupungin kaupunki lahjoitti Saunasillasta VPK:lle ”kivikkomäen juhlakentäksi”. Paviljonki vihittiin kesäkuussa 1889 käyttöön.
Sitä laajennettiin 1905 ja nykyisen muotonsa se sai 1947.
Paviljongissa on kesäisin vietetty häitä ja syntymäpäiviä, juhlittu vappua ja tanssittu muuten vaan. VPK:n juhlissa saattoi olla yleisöä jopa tuhat.

Kesällä 2011 oli vaara, että paviljongin kenttä tasataan satama-alueeksi ja asiasta virisi syksyn kuluessa vilkas keskustelu kaupungissa.

Paviljongin pelastamiseksi on syntynyt myös kansanliike, joka on kerännyt talon säilyttämistä vaativaan adressiin suuren määrän nimiä. Talon tukemiseksi siellä on järjestetty syksyn aikana talkoohengessä myös tansseja.
Koko keskustelun ja kansanliikkeen synnytti se, että Uudenkaupungin sataman laajentumissuunnitelmat näyttivät merkitsevän VPK:n paviljongin purkua.

Alue oli tarkoitus tasata satamaan johtavien tiejärjestelyjen tieltä. VPK:n johto lienee hiljaisesti hyväksynyt kaupungin ja sataman toiveen sillä edellytyksellä, että VPK saa vastaavat tilat jostain muualta.

Monet VPK:n rivijäsenet ovat olleet asiasta kuitenkin eri mieltä ja vaatineet paviljongin säilyttämistä. Samaa mieltä ovat olleet siis myös monet muut. Monillahan VPK:n paviljonkiin liittyy miellyttäviä muistoja.
Myös maakuntamuseo kävi tutustumassa tilanteeseen ja museon edustajan toistaiseksi epävirallinen mielipide oli rakennuksen säilyttämisen kannalla.

Nyt sataman laajennusta koskevaa asemakaavaa onkin mietitty uudelleen ja sen myötä VPK:n paviljongin säilyttäminen näyttäisi mahdolliselta. Liikenteelle on nyt etsitty uusia reittejä niin, että rakennus voi pysyä paikallaan.
Osa rakennuksen eteläpuoleisesta alueesta tulisi tosin sataman käyttöön. Uutta tonttia ja pysäköintialuetta paviljongille osoitettaisiin rakennuksen pohjoispuolelta.
Kyse ei ole vielä lopullisista asemakaavoista eikä edes niiden luonnoksista, vaan vasta alustavista ajatuksista. Nekin ovat kuitenkin merkittäviä, koska ne osoittavat muutoksen mahdolliseksi ja merkitsisivät siten paviljonkirakennuksen säilymistä.

VPK:n paviljonki on mielenkiintoinen monessa mielessä. Ensinnäkin sen kohtalosta käyty julkinen keskustelu, nimien kerääminen adressiin ja muu toiminta osoittavat, että tällaisella kansalaisaktiivisuudella voi parhaimmillaan olla iso merkitys.
Suomen vanhimpiin kuuluvaa seurantaloa ovat julkisuudessa puolustaneet monet henkilöt ja sadat ovat allekirjoittaneet vetoomuksen paviljongin puolesta.

Uudenkaupungin teatterissa mietimme Heli Laaksosen uuden näytelmän ottamista ohjelmistoomme, mutta näytelmä ei oikein soveltunut meidän moderniin teatteritaloomme. Samaan aikaan sanamaija Laaksonen oli miettinyt miten näytelmän saisi ukilaistettua.
Tästä eteenpäin kaikki sujuikin sitten helposti, VPK oli heti juonessa mukana, Helin kanssa kävimme katselemassa paviljonkia ja yhdessä vähän mietimme miten näytelmää muutetaan.
Heli kirjoitti näytelmän valmiiksi, pääosan esittäjä Eija Korhonen kainuunsi omat repliikkinsä ja kyllähän me Ukin teatterissa aina hyvästä tekstistä loistava näytelmä saadaan.
Harvoin on myöskään lavastuksen tekeminen näin helppoa, sillä keskeisin ja oikeastaan ainoa lavastuselementti on itse upea paviljonki.

Toivottavasti teatteri tällä toiminnallaan pystyy myös vaikuttamaan VPK:n Paviljongin säilymiseen ja tunnettuvuuden kautta käytön lisääntymiseen.