Lisätty: 29.7.2011

Jauhoa käsikivillä

Viljanviljely alkoi Suomessa esihistoriallisella ajalla. Alkukantaisimmillaan jyvät murskattiin jauhoiksi huhmareessa. Seuraavassa vaiheessa jyvistä valmistettiin jauhoa kiviparilla. Se koostui laakean koverasta aluskivestä ja karheaksi tikatusta yläkivestä. Rautakautisissa käsikivissä sileäksi kuluneen alakiven keskeltä nousee samaa kiveä oleva napa, johon yläkivessä oleva silmänreikä sopii. Pronssikaudella yleistyivät yhdellä kädellä käytetyt kuutiokivet. Niillä saatiin karkeaa jauhoa puuroihin. Kuorten irtoamista edesautettiin kuumentamalla. Uuden ajan alkupuolella jauhinkiviin ilmestyi lyhyt puutappi. Se työnnettiin ylimmäisen kiven kaiverrettuun reikään. Myös tapa asettaa kiviparien väliin ylempää kiveä kannatellut rautataos yleistyi. Taoksen paksuudella voitiin säädellä jauhojen karkeutta.

Virtaava vesi ja tuuli jauhatuksen voimanlähteeksi

Virtaava vesi otettiin jauhatuksen voimanlähteeksi 1200- luvulla. Yksinkertaisin puroon tai koskeen sijoitettu vesimylly on ns. jalkamylly. Sen ydin on pystysuora tukki. Sen alapäässä ovat irrotettavat lautassiivet. Tukin yläpää on kiinnitetty päällimmäiseen jauhinkiveen. Jalkamyllyä tehokkaampi on ns. ratasmylly. Siinä on vaakasuora, kookas akselitukki ja puista hammasratasta pyörittänyt vesiratas. Hammasratas pyörittää yläkiveä. Kiven nopeus saatiin hammaspyörän välityksellä moninkertaiseksi. Voimanlähteeksi riitti vähäinen puro.

Ensimmäiset tuulesta voimansa saaneet myllyt ilmestyivät Suomeen keskiajan lopulla. Niiden lähimmät esikuvat löytyvät Virosta ja Ruotsista. 1400- luvun puolivälissä tuulimylly mainitaan ensi kerran Turun seudulla. Seuraavan vuosisadan lopulla tuulimyllyjen levinneisyys oli vielä varsin vaatimatonta. Niitä löytyi vain Turun saaristosta, Vakka-Suomesta sekä keskisestä Varsinais-Suomesta ja pieneltä kaistalta Pohjanmaan rannikolla. Nämä olivat kulttuuriportteja, joista useimmat uutuudet saapuivat maahamme. Näiden seutujen talonpojat olivat vanhastaan harrastaneet ulkomaanpurjehdusta ja omaksuneet matkoillaan uutuuksia.

Suomalaisia tuulimyllyjä kolmea tyyppiä

Suomalaisia tuulimyllyjä on kolmea tyyppiä: harakkamylly, varvas- eli konttimylly ja mamsellimylly. Harakkaa pitkine häntineen muistuttavassa myllyssä yläosa hammasrattaineen on käännettävissä. Varvas- eli konttimyllyyn kuuluu jalkaristikko. Sen varassa on napa ja koko mylly ylhäällä sijaitsevine kivineen. Sen jauhinkivet sijaitsevat ylhäällä hammasrattaan alla Näin koko mylly kivineen on käännettävä tuulen mukaan. Voima siirretään hammaspyörien ja pystyakselin kautta kiviparin yläkiveen. Harakkamylly on yleinen Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Konttimyllyjä on eniten Varsinais-Suomessa.

Nuorinta ja samalla kehittyneintä myllytyyppiä edustavassa mamsellimyllyssä ei ole pystyä keskusnapaa, vaan yläosa lepää seinärakennelman varassa. Siinä erikseen liikkuva yläosa on laakeroitu alaosaan. Yhdessä osat muodostavat ääriviivoiltaan 1800-luvulla muodissa olleen naisten leningin kaltaisen rakennelman. Suomessa mamsellimyllyjä esiintyy Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä Hämeessä. Mamsellimylly on vielä nykyäänkin yleinen esimerkiksi Hollannissa.

Tuulimyllyjen käyttö on ollut mahdollista ympäri vuoden. Varsinkin pienten purojen vesimyllyt olivat käyttökuntoisia vain korkean ja sulan veden aikaan. Tuulimyllyn etuna oli myös se , että se voitiin sijoittaa lähelle talouskeskusta. Harakka- ja jalkamyllyjen tuotto oli 5-6 tynnyriä vuorokaudessa. Mamsellimyllyt olivat näitä tehokkaampia. Ne pärjäsivät hyvin vesimyllyille. Tuulimyllyihin on liitetty usein pärehöylä ja joskus myös lankkusaha.

Veronkiertoa salajauhatuksella

Ruotsi-Suomi taisteli 1600- luvulla Itämeren herruudesta. Se vaati runsaasti rahaa. Tuloksena yhteisen kansan verotaakkaa oli lisättävä tuntuvasti. Hallitus oli kekseliäs etsiessään uusia verotuksen kohteita. Vuonna 1625 säädettiin ns. myllytulli. Se saattoi kaiken jauhettavan viljan veronalaiseksi. Jauhatus haluttiin keskittää kontrollin helpottamiseksi kyläkuntien keskellä sijainneisiin tuuli- ja vesimyllyihin. Valvonnan välttämiseksi salakivistä tuli suosittuja veronkiertovälineitä. Tämän vuoksi viljavero muutettiin vuonna 1628 henkirahaksi. Sitä maksoivat kaikki 16-63 -vuotiaat ”henget” eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Näin sai alkunsa koko kansaa koskeva verotuskäytäntö henkikirjoineen ja -kirjoittajineen. Ei ole näköpiirissä, että tästä käytännöstä oltaisiin luopumassa.

Tuulimyllyt väistyvät uuden tekniikan tieltä

Tuulimyllyt tulivat Vakka-Suomeen 1500-luvulla. Vuonna 1625 esimerkiksi Laitilassa oli 47 tuulimyllyä. Niistä 25 oli nykyisen Pyhämaan ja Pyhärannan puolella, kaikki rantakylissä. Tämä viittaa myllyjen ulkomaiseen alkuperään. Myllyjen vähälukuisuus selittyy pitkälti hallituksen kielteisestä suhtautumisesta myllyjen hajasijoitukseen. 1700- luvulla tilanne muuttui. Myllyjä alettiin perustaa sinnekin, missä niitä ei ollut ennen ollut eli sisämaan kyliin ja pitäjiin.
Ehti kulua kuitenkin lähes 200 vuotta, ennen kuin tuulimyllyt saavuttivat Itä-Suomen. Mutta silloin niiden aika oli jo ohi. Tuhannessa vuodessa viljan jauhatukseen tarkoitettu tuulimylly oli saavuttanut matkansa pään. Siihen mennessä se oli kehittynyt ja muovautunut toimivaksi ja tehokkaaksi laitteeksi. Auttamattoman vanhanaikaisena se oli kuitenkin tuomittu häviämään höyryn, sähkön ja valssimyllyjen tieltä.

Jauhatuslaitteiden historia on hyvä esimerkki kansanomaisen kulttuurin verkkaisesta kehityskulusta. Se on myös osoitus siitä, miten hyvin vanhatkin piirteet tietyissä tehtävissä säilyvät nuorempien rinnalla. Tuulimyllyjen käyttö sähköenergian lähteenä lienee paras esimerkki tästä. Tuulivoimaloita alettiin tehdä Suomessa 1900- luvun alkuvuosina. Ensimmäinen niistä oli sata vuotta sitten Ahvenanmerelle rakennettu Flötjanin sähköloisto. Se sai sähkönsä tuuliroottorista. Myöhemmin tuulivoimatekniikkaa hyödynnettiin tuulitunnelikokeissa. Toisen maailmansodan jälkeen tuulivoima meni pois muodista. Öljyn hintahyppy käynnisti 1970- luvulla uuden innostuksen. Vuosina 1973-1985 maahamme rakennettiin 35 pienitehoista tuulivoimalaa. 1990- luvulla tuulivoimaloiden koot suurenivat ja pientuulivoima jäi varjoon. Tällä hetkellä pienet ovat astumassa suurten rinnalle. Ensimmäiset pienvoimalat ovat tulossa suurimpiin kaupunkeihin. Useat kauppaketjut ovat osoittaneet kiinnostusta niitä kohtaan. Vihreiden arvojen hyödyntäminen markkinoinnissa on tätä päivää.

Tuulivoimalat tuulimyllyjen tilalle

Kaupallinen tekniikka yläilmojen energian hyödyntämiseksi kiinnostaa. Uusia innovaatioita kehitetään jatkuvasti. Saksan taannoinen päätös korvata ydinvoima uusiutuvalla energialla seuraavan kymmenen vuoden aikana on tästä hyvä esimerkki. Toteutuessaan se merkitsisi sitä, että uusiutuvan energian osuus sikäläisestä sähköntuotannosta kaksinkertaistuisi nykyisestä. Tavoitteena on nykyistä hajautetumpi energiajärjestelmä. Sen avulla Saksa pystyisi tuottamaan kymmenen vuoden päästä reilun neljänneksen sähköntarpeestaan tuulivoimalla ja kymmenen prosenttia bioenergialla. Myös usko aurinkoenergian lisääntymiseen energiantuotannossa on vankkaa.

Tuulivoiman tuotantokustannukset voivat olla eräiden laskelmien mukaan jopa kolminkertaiset sähkön markkinahintaan verrattuna. Siirtyminen tuulivoimalla ja bioenergialla tuotettavaan uusiutuvaan energiaan edellyttää tämän vuoksi laajoja tukitoimia, koska uusiutuva energia ei pysty kilpailemaan perinteisen energiatuotannon kanssa. EU:n tavoitteiden mukaisesti uusiutuvan energian osuus nousee vuoteen 2020 mennessä viidennekseen koko unionin energiankulutuksesta. Tiedossa olevilla investoinneilla se ei onnistu. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää vuosina 2011-2020 keskimäärin 70 miljardin euron vuotuisia investointeja unionin valtioilta. Investoinnit uusiutuvaan energiaan nousivat korkeimmillaan vuonna 2008 noin 35 miljardiin euroon. EU:n energiatavoite edellyttää siis investointien kaksinkertaistumista huippuvuoteen verrattuna. Investointivaje on koko vuosikymmenellä 350 miljardia euroa. Edessä oleva urakka on vähintäänkin mittava. Näyttää siltä, että motivaatio sen suorittamiseksi on samaa luokkaa. Tie päämäärän saavuttamiseksi on avattu. Siltä ei liene paluuta, ei siitäkään huolimatta, että sitä haluavien vastustajien joukko on varsin mittava.

Maamme ensimmäiset ilmaista ilmaa hyödyntäneet tuulimyllyt otettiin käyttöön viitisen sataa vuotta sitten. Vakka-Suomi oli silloin uudistusten etuvartiossa. Viimeaikaiset suunnitelmat, toimenpiteet ja panostukset uusiutuvaan energiaan Vakka-Suomessa osoittavat, ettei etuvartioasemasta ole luovuttu.

1/1

Katso kuva