Lisätty: 19.6.2012
Seuraavista lähteistä poimittuja ajatuksia: M. E. Mäki, Santeri Alkio, Murtavia voimia/Päivi Lapiolahti Alkiolainen aate tänä päivänä
Vaikka Santeri Alkion ajoista onkin vierähtänyt hetki, niin se pieni alkiolaisuus asuu edelleen meissä kaikissa jossain muodossa. Monet ajatukset, joiden puolesta Santeri Alkio aikoinaan taisteli, ovat meille vieläkin ajankohtaista arkea. Santeri Alkion mielestä yhteiskunnan velvollisuus on pitää huolta jokaisen jäsenensä hyvinvoinnin mahdollisuudesta, mikä velvoittaa jokaista yhteiskunnan jäsentä työllään ja elämällään ansaitsemaan tämän oikeuden.
Oheinen sisältää ylevän kasvatusperiaatteen, joka edelleen kelpaa yhteiskunnallisen kasvatuksen perustaksi. Se ei loukkaa mitään puoluetta, jolle oikeus ja kansan menestys on päämääränä.
Santeri Alkion ajatuksiin tiivistyi käsitys ihmisyydestä, tasavertaisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja yhteisöllisyydes-tä. Kaikki arvoja, joiden eteen joutuu edelleen ponnistele-maan. Yhteiskunnan muuttuessa yhä materialistisemmaksi, kiireisemmäksi ja yksilökeskeisemmäksi, ei ole itsestään selvää näiden pehmeiden arvojen huomioiminen ihmisten elämää koskevassa päätöksenteossa.
Tänäkin päivänä tarvitaan herkkää sydäntä, rehtiä mieltä sekä lujaa tahtoa viedä näitä arvoja eteenpäin. Ihmisyyteen kuuluvat myös elämänilo, usko ihmisen hyvyyteen ja sisäiseen tahtoon kehittyä ihmisenä ja kehittää omaa elinympäristöään. Nykyisinkin päätöksen-tekoon tarvittaisiin lisää yhteisöllisyyttä ja elämän perus-asioista kumpuavaa iloa tehdä asioita yhdessä. Kun me voimme hyvin, niin yhteiskuntakin voi hyvin. Kestäviä rakenteellisia uudistuksia tulisi tehdä ihmisten näkökul-masta. Tuo pieni alkiolaisuus elää vielä maaseudun puolesta puhujien elämänasenteissa. Maahenki huokuu vielä täällä Suomen salomailla ja maanviljelys on arvostettu puhtaan ruoan tuottajana.
Tänäänkin edistyksen lippu liehuu yhteiskuntamme raken-teiden muutoksissa. Taas tarvitaan alkiolaisia johdonmukai-sia periaatteita ihmisen ja sen elämän puolesta. ”Jos te peritte tämän toverinne ominaisuuksia ja jätätte ne taas perintönä lapsillenne, niin Suomen kansa ei sorru koskaan, vaikka sillä olisikin nälkä.”
”Alkio ei ollut niitä päälliköitä, jotka kaukana rintamain takana suunnittelivat ryntäyksiään ja vaikean hetken tullessa vetäytyvät syrjään. Hän oli aina tulessa ensimmäi-senä. Sillä hän ei koskaan taistellut kuin palkkasoturi. Hän kamppaili asioitten vuoksi, joita piti sen arvoisina, että niiden puolesta kannatti kamppailla ja kaatua. Ja jos siinä taistelussa sattui harhaiskujakin, niin ne merkitsivät vähän suuren pääasian rinnalla, sillä kättä ei milloinkaan ohjannut halpamainen tarkoitus eikä vilpillinen mieli.”
Hannu Tohila, eläkeläinen, vapaa kirjoittaja
Kirjoita kommentti
Jotta voit kirjoittaa kommentteja, sinun on kirjauduttava sisään.
Rekisteröidy jos sinulla ei ole tunnusta