Lisätty: 21.9.2009

Päiväkirja

20.9. 2009

Politiikka, tule takaisin
Santeri Alkio kirjoitti joskus sen tapaista, että politiikka on hyvää yhteiskunnallista toimintaa, kunhan vain ei nauti sitä niin runsaasti, että rupeaa vallan ylenannattamaan.
Minusta tuntuu nyt siltä, että Suomen kansalla tarjoillaan nyt sellaista vaalirahafarssia, että rupeaa jo vallan kohtuus kaikkoamaan. Tässä on jo kutakuinkin saatu eduskuntavaalit 2007 taannehtivasti purettua ja ehdokkaiden avoimuus arvioitua, mutta nyt kelataan taaksepäin. Presidentinvaalin 2006 mittava rahoitushan on vielä palastelematta.
Ok. Tähän väliin haluan kuitenkin todeta, että vaikka median suhteellisuudentaju välillä horjuu mielipuolisen äärestä laitaan, niin voiton puolella vielä ollaan. Vielä, sillä tilanne voi muuttua. Saldoa pitää toistaiseksi plussalla se, että valtaa kuuluu vartioida myös vallan omaa itsesäätelymekanismia tai sen puutetta arvioimalla. Ei tämä vaalirahoitus ja sitä kautta kansanvallan rahoittaminen ehkä viiden vuoden päästä enää liikuta, mutta syynä on silloin kulttuurin muuttuminen. Yritetäänpä sentään antaa kunkin ryhmittymän verkostoista riittävän avointa tietoa.
Riittävän, sillä luottaa pitää jatkossakin. Ei jokainen yhdessä juotu kahvikuppi ole korruptiota. Ei ainakaan sellaista rakenteellista korruptiota, mitä termiä HS on alkanut viime aikoina viljellä. Toki on sanottava, että säätiöiden rooli rahoittajana – ehkä vähän toiminta-ajatustakin venyttäen – on tämän viikonlopun uutinen tähän keskusteluun. Vielä ei siis taida olla edellytyksiä pisteen laittamiselle. Ei, ennen kuin taas liikkeelle laitetut selvitykset valmistuvat.
Eduskunnan budjetin lähetekeskustelu mennä viikolla ei noussut huimiin sfääreihin. Poliittinen jankutus ja paikalliset tiehankkeet keräsivät suurimman huomion ja saivat sanailusotaa aikaiseksi. Demareiden orkesteria johti jo keväällä totutun jatkoksi – ei Jutta Urpilainen vaan Eero Heinäluoma. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki otti maneerimiehen paikan huutajien joukossa, ärsytysyritystä oli vähän joka tulokulmasta. Ratkaisuja tarjottiin kovin vähän. Kristillisdemokraateilla oli oma varjobudjetti, jonka Hannes Manninen pureskeli minuutissa toteuttamiskelvottomaksi. Demarit lupasivat omansa marraskuulle – kuitenkin hyvissä ajoin ennen kuin maailmantalouden nousu taas alkaa…
Jännitys hallituksen sisällä on kuitenkin kesän aikana lisääntynyt. Odotettu ilmiö, toisaalta, vaalikausihan on jo pyörähtänyt yli puolen välin. Jo ryhmäpuheenvuorosta alkaen kokoomuksen pisteidenkeruupolitiikkaa arvosteltiin välistä melko tuiminkin sanoin. Takaisinkin tuli.
Itse yritin varsinaisessa pitkässä budjettipuheenvuorossani katsoa vähän pidempää linjaa. Puoluekokouspuhe, kuittasivat vastauspuheenvuoroissaan salissa majailleet edustajat Kanerva ja Heinäluoma. Saattoi olla, mutta enpä innostunut pitämään 20 prosenttia alijäämäisen talousarvion edessä perusnarisevaa itkua maakunnan logistisen kärkihankkeen puolesta. Väitin taas, että on muuten hetkeen viimeinen hallitus, joka veroja keventää. Ei sille enää tänä vuonna naureskeltu.
Selkämeren kansallispuistossa joudun olemaan toistuvasti ja julkisesti eri mieltä ministerimme Paula Lehtomäen kanssa. Lukuisista neuvottelutilanteista ja Vakka-Suomen kuntien ja eri tahojen samansuuntaisista viesteistä huolimatta ministeriö ajaa puoliväkisin puiston laajentamista Satakunnan puolelta etelämmäs. Nyt tarvittaisiin kyllä nopea poliittinen linjaus. Eivät nämä YM:n sektorisokeat muuten ymmärrä, että Vakka-Suomeen kalastuspuisto ja Raumanmerelle kansallispuisto. Molemmat palvelevat toisiaan aivan erinomaisesti.