Lisätty: 18.4.2010

Istun ikkunan ääressä torniolaisessa matkustajakodissa ja tuijotan Ruotsin suuntaan. Sataa lunta, räntää oikeastaan, poliisi on partioajossa, sireenin ääni etenee kuten lukion fyssan kirjassa opetettiin, Dopplerin ilmiönä. En erota äänestä onko virkavalta suomalainen vaiko ruotsalainen. Ehkä joku saa hetken kuluttua maksullista liikennevalistusta.
Tulin tänne juuri Ylivieskasta, Pohjois-Pohjanmaan Keskustan piirikokouksesta. Ajoimme rantoja ja jokilaaksoja hivellen, läpi paikkojen, jossa en koskaan ollut käynyt. Uhkarohkea retkemme (vain kelirikkomielessä) vei meidät kääntymään aina Pyhäjoen Hanhikivelle saakka, meren ääreen. Paikkahan tunnetaan kahdesta asiasta: Pähkinäsaaren rauhan pohjoisesta rajakivestä ja suunnitellusta Fennovoiman ydinvoimalasta. Hötö vesijättömaa ei vaikuttanut erityisen hohdokkaalta sijoituspaikalta niinkin riskirakennukselle kuin uraanimylly on.
Toinenkin ydintarjokas ohitettiin läheltä. Simon Karsikko kummitteli kääntyvien teiden nimikylteissä.
Olen luullut tuntevani tämän maan ja sen ihmisten paikallisia piirteitä, mutta minulla on vielä paljon paljon opittavaa. Ylivieskan piirikokouksen kuhiseva puoluehenki oli ylivertainen - olin pohjalaisen keskustalaisuuden iloisessa ja rakastettavassa ytimessä. Minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja kannustettiin vahvaan kampanjaan. Olen siitä ylpeä, otettu ja tyytyväinen - olenhan kuitenkin pitänyt vahvasti esillä kipeää sisäisen uudistumisen ja "nurkkien siivoamisen" asiaa. Tämä koetaan nyt tärkeänä ja yhteisenä maan eri osissa. Enää en ole saanut palautetta "puolueen hajottamisesta", päinvastoin.
Ylivieskan pj-paneelissa meillä ehdokkailla oli entisestään vahvistunut hyvä keskinäinen henki. Eroja näkemyksissämme tulee esiin, ja niin kuuluukin. Ehkä yhden voi nostaa pohdittavaksi: katsommeko tulevaan menneen kautta vai edessäolevaa tavoitetta hahmotellen.
Ilman historian tuntemusta ei voi rakentaa eteenpäin. Mutta poliitikon on aina uskallettava mennä askelta pidemmälle muita - ja hiukan aikaisemmin. Peesailuun ei oikein ole varaakaan, sillä tämä 2010-luku tulee olemaan suurten muutosten vuosikymmen.
Rohkeudelle on tilausta. Jotenkin olen itse tykästynyt kiinalaisen sananlaskun sanomaan siitä, että suurimmat harha-askeleet otetaan aina paikoillaan seisten.
Jaa niin, tottahan Ylivieskassa äänestettiin. Tapa oli kyllä mahdollisimman huono, julkinen kädennosto. Useimmat eivät äänestänet ollenkaan. Sain jotain neljä ääntä - muut enemmän. En usko, että totuus oli tässä kaurapuurossa...
Huomenna Rovaniemelle. Tässä huoneessa yöpyvät hostelin isännän mukaan Weepin Willowsin svedupojat keikkamatkoillaan Suomessa. Vähän samanlainen Timo Kaunisto on tour -fiilis on tässä itselläkin. Alan pahaenteisesti pitää tästä. Se taitaa olla muuten perusedellytys Keskustan johtotehtäviin. Meitä on nimittäin paljon - ja joka puolella maata!

Torniossa 17.04.2010