Lisätty: 24.10.2009

Montakohan kertaa sitä itsekin on joutunut käyttämään ilmaisua:
"EU pakottaa"?
En muista. Mutta taas se pakottaa. Pakottaa nimittäin muuttamaan toimivia liikelaitoksia osakeyhtiöiksi. On kuulemma nurinaa kilpailuympyröissä.
Tässä kun tätä kirjoittelen, käydään täysistunnossa loppukeskustelua mm. Ilmailu- ja varustamolaitosten muuttamisesta osakeyhtiöiksi. No, suurempi periaatteellinen keskustelu käytiin tänään ryhmässä siitä, millaiseksi yhtiöksi Metsähallitus laitetaan. Vastakkain oli kaksi linjaa. Molempiin kuului "perustoimintojen" erikoisyhtiöittäminen ja siihen sivulle hallintotoimille virasto. Mutta sen viraston laajuus ja tehtävät panivat puhetta enemmänkin liikkeelle. Ympäristöministeriö on nimittäin ajamassa melko laajaa virastoa, jonne siirrettäisiin valtion metsien luontohallintoa suuremminkin.
Tämä sai kyllä melkeinpä yksiniittisen vastustuksen. Pelko ympäristöhallinnon otteen kiristymisestä leimasi keskustelua. Tähän pitäisi melkein sanoa, että ei ihan syyttä. Ainakin perusmaanomistajien ja metsäammattilaisten luottamus ympäristöviranomaisten toimintatapaan on erittäin kehno, ellei olematon. Natura-projektin jo muinaista läpivientiä on tästä kiittäminen.
Sinällään olennainen ryhmässä esitetty kysymys on se, että pakottaako EU todella repimään toimivan Metsähallituksen konseptin rikki. Muuta vastausta meille ei jäänyt kuin se, että kyllä tuo pakottaa!
Ympäristövaliokunta pääsi taas perimmäisen kysymyksen äärelle tänään. Maaseutupoliittisen selonteon valmistava keskustelu meni puheiksi yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä. Tässä ajattelussa on kuitenkin tapahtumassa tärkeä muutos. Näyttää siltä, että ainakin jossain määrin on oivallettu se, että samat pakottavat konstit eivät kuulu kaikkialle. Selontekokin korostaa asuinmaaseudun tulevaisuutta ja sen edellytyksenä omaehtoisen, paikallisiin lähtökohtiin tukeutuvan aluesuunnittelun merkitystä.
Olen ajatellut, että tätä asiaa linjataan nyt vähän tarkemmin tämän selonteon lausunnossa. En voi hyväksyä sitä, että koko maan kehittämistä katsellaan samanlaisen raamipolitiikan läpi. Seinään menee, vallankin kun ilmastopolitiikan nimissä tehdyt vaatimukset tuottavat vaatimattomia ja hitaita ilmastouudistuksia! Vahinkoa ja pahaa mieltä niillä kyllä saadaan aikaiseksi.
Eilen sivusimme aihetta valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa. Harmi, että huolella tehty monipuolinen paperi ei sittenkään innostanut oikein napakkaan keskusteluun. Syynä oli varmaan määrätty konsensus-henki: ei tästä tavoitteesta loppuviimeksi olla hirveästi eri mieltä. Ja tästä paketista löytyy keinoja miltei jokaiselle halukkaalle. Palautusta ei tainnut vaatia kuin vassareiden Tiusanen. Jos hän olisi riemuisasti hyväksynyt, olisi se ollut suurempi uutisaihe.
Ja sitten tämä Afganistanin rauhanturvaaminen. Joopa, informaatioketju katkesi. Onhan nuo päivämäärät toki muistioista kaivettavissa, mutta olisihan tuo ollut kohteliasta Häkämieheltä erikseen korostaa poistulon aikataulua. Nyt jäi vähän sellainen kuva, että puolustusministeri ohitti sekä pressan että eduskunnan. Työtapaturma, ehkä.
Tähän ei nimittäin edes EU pakottanut. Natosta puhumattakaan.