Lisätty: 30.11.2009

Tänään on hyvä hiljentyä ja muistaa historiaa seitsemänkymmenen vuoden takaa. 30 marraskuuta 1939 muistamme talvisodan alkaneen. Moni ei palannut siltä reissulta ja moni ikävöi vielä tänään menetettyjä uhreja. Itse saan olla kiitollinen joka päivästä niille jotka pelastivat maamme, kielen ja kulttuurin. Olen onnellisessa asemassa, koska saan elää tätä päivää sinun kanssasi. Suomalainen sisu ja Molotovin coctail muistetaan vieläkin kansainvälisesti. Tähän päivään on erityisen vaikea etsiä sanoma. Nell Dunnin tavoin "Uskon että ihanteellinen suhde on olemassa. Mutta miksi se on niin pakeneva?"

Jos katsomme tulevaisuuteen, niin eipä juuri naurata. Tappelemme turhanpäiväisyyksistä ja niistä eduista, jotka esi-isämme ovat meille suoneet. Siinä valtuutetut miettivät, mikä koulu on turhanpäiväinen tai onko varaa hoitaa vanhuksia? Tai onko yleisestikään rahaa sairaanhoitoon? Onkohan se rahapula lähtöisin jo talvisodan ajoilta? Ollaanko tultu päätepisteeseen, jossa arvomaailmamme on hukkunut euron virtaan? Vielä pahempi on, jos arvostamme kultaisia kädenpuristuksia. Olemme siis unohtaneet tahot jotka todellisuudessa ovat luoneet meille hyvinvoinnin! Eipä hätää, kyllä me vielä pystymme hukkaamaan tuon hyvinvointinimikkeenkin, kyllä me päättäjinä hallitsemme nämä yksinkertaisuudet. Kansalaiset eivät vaan ymmärrä päättäjiä eikä päättäjät kansalaisia. Ollaankohan taas äänestetty väärin?