Lisätty: 3.12.2009
Varsinais-Suomen poliisilaitos
02.12.2009
Suomessa on jaettu miljoonia heijastimia. Tieliikennelakiin heijastimen käyttövelvollisuus on kirjattu sanamuodolla "jalankulkijan on pimeän aikana tiellä liikkuessaan yleensä käytettävä asianmukaista heijastinta".
Käyttövelvoite koskee kaikkia teitä, myös valaistuja. Pykälän sanamuoto "yleensä" tarkoittaa, että sen rikkomisesta ei määrätä rangaistusta.
Suurin osa suomalaisista tietää, että heijastinta tulisi ja on järkevä käyttää. Siitä huolimatta käyttö ei ole lähelläkään toivottua. Liikenneturva, poliisi ja monet kansalaisjärjestöt ovat vuosikymmenten ajan kampanjoineet heijastimen käytön puolesta. Jokainen autoilija on joskus kohdannut "pimeän jalankulkijan". Jokainen autoilija on joskus myös jalankulkija – usein ilman heijastinta.
Tummiin vaatteisiin pukeutunutta tien vieressä kävelevää jalankulkijaa on pimeällä lähes mahdoton erottaa ennen kohtaamista, etenkin jos vastaan tulee toinen auto. Tilanne on täysin toinen heijastinta käytettäessä. Jalankulkija ei varsinaisesti näy yhtään paremmin, mutta autoilija havaitsee heijastimen useita kymmeniä, jopa satoja metrejä ennen kohtaamista. Jalankulkijan havaittavuus taajamassa ja valaistulla tieosalla ei ole paljon parempi katu-, mainos- ja muun liikenteen valojen vaikeuttaessa havaintojen tekoa.
Jalkakäytävällä ja pyörätiellä on vielä suhteellisen turvallista liikkua, mutta jokainen kadun ylitys on sitä riskialttiimpaa mitä huonommin jalankulkija on havaittavissa. Heijastin kannattaa kiinnittää jokaiseen ulkoilutakkiin, jolloin se on vaivaton ottaa käyttöön. Eteisen lipastossa siitä ei ole paljon hyötyä.
