Lisätty: 19.7.2010
Jussi Särkkä, Crusell-viikon taiteellinen johtaja: Monesti on yritetty pohtia mitä musiikki oikeastaan on. Joku viisas on sanonut, että musiikki alkaa siitä mihin
sanat loppuvat. Viime vuoden Crusell- festivaalin jälkeen vanhin tyttäreni kertaili tuntojaan tapahtuneesta blogissaan ja totesi eräässä kohdassa mielestäni hyvin osuvasti: ”Tavallaan musiikki on maailmankaikkeuden puhetta meille, ja mikä
ihaninta, se tulee aina inhimillistä tietä - musiikkia tekevien ihmisten kautta.”
Kerrottavaa universumilla riittää. Joskus tarinaa tulee 1600-luvulla eläneen saksalaissäveltäjän kautta, toisella kerralla 1900-luvun alkupuolen jazzsävelmien saattamana, joskus 2000-luvulla elävän suomalaisen säveltäjän kynän kautta, lopullisesti aina elävien muusikoiden kertojanäänillä.
Ja näitä kertomuksia halutaan kuulla kaikkialla, musiikin tarve on ihmisen syvimpiä perustarpeita. Kertoipa tarinoita sitten satapäinen Wienin Filharmonikot Kultaisessa Salissaan, newyorkilaisen jazzklubin duo tai afrikkalaisen kylän lyömäsoittajat ja laulajat, on juuri musiikki eri muodoissaan sitä mikä parhaiten elähdyttää mieliä ja herättää tunteita.
Niin vauraat kuin köyhätkin voivat nauttia siitä ja tehdä sitä. Onpa laulun voimalla tehty ainakin yksi poliittinen vallankumouskin, ihan tuossa naapurissa.
Musiikin voima on uskomaton. Se koskettaa ihmisten sielujen syvimpiä ja herkimpiä kerroksia, myös ehkä muuten suljettujen porttien takana olevia. Musiikkiterapian avulla on saatu muuten täysin sulkeutuneita tai kommunikoimattomia ihmisiä reagoimaan.
Myös fyysisiä ongelmia on voitu hoitaa musiikin avulla. Aivoinfarktin hoidossa on havaittu musiikin avulla voitavan parantaa halvauspotilaan kävelyä, tehostaa hienomotoriikan korjaantumista ja kognitiivisten toimintojen palautumista. Musiikin ja muiden taiteiden vaikutus yleiseen toimintakykyyn, tarmoon ja luovuuteen on ilmiselvä. Ja kaikesta tästä huolimatta Suomen kouluissa musiikin ja muiden taideaineiden asema on täysin marginaalinen! Se on erittäin häpeällistä, tyhmää ja lyhytnäköistä.
Olimme viime syksynä esiintymässä RSOn voimin Beninissä Afrikassa. Kaikkien aikojen ensimmäinen klassinen sinfoniaorkesterikonsertti Beninissä oli kulttuurisesti molemmin puolin ainutlaatuinen ja ikimuistoinenkin tapahtuma, mutta eritoten pienryhmissä tehty vierailu paikallisiin kouluihin oli uskomattoman hieno kokemus. Se spontaanius, jolla beniniläislapset ottivat vastaan universumin senkertaiset tarinat, oli vaikuttavaa.
Vaikka esitettävä musiikki oli heille täysin vierasta, oli sen elementeissä kuitenkin sellaista, joka puhutteli. Etenkin kappaleiden rytmit ja kansanmusiikkikappaleiden kertosäkeet tarttuivat heti. Oli aika mieleenpainuvaa soittaa Rossinin Sevillan Parturi-oopperan musiikista poimittua tiivistettyä fagottiduoversiota, kun n. 60 lasta hakkasi kivaasti käsiään yhteen musiikin tahtiin. Lapset siis osoittivat avoimesti kun homma ”kolahti”, ja toisaalta äänestipä sitten muutama jaloillaankin kun mentiin vähän liian oudoille vesille.
Kukapa sitä tylsiä tarinoita kauaa jaksaisi
kuunnella. Ja keikan päätteeksi piti ehdottomasti saada tulla avuksi kantamaan soittimia ja nuottitelineitä. Osa kantajista oli lähes kannettavia soittimia pienempiä, mutta auttamaan piti päästä!
Tänä kesänä on Crusell- viikolla jälleen monta maailmankaikkeuden kertomusta kuultavana. Kertojat osaavat taatusti asiansa, ja vaikka tarina olisikin joissain tapauksissa jo ennalta tuttu, on kertojanääni aina ainutkertainen ja sävytykset tuoreita. Ja aivan uutta kuultavaa on tietenkin myös tarjolla. Toivon, että nautitte kuulemistanne tarinoista. Universumi on nimittäin aikamoinen jutuniskijä.
