Lisätty: 11.11.2010

Talvirenkaiden vaihtosesonki on viime viikkojen aikana käynyt kiivaana. Kitka- tai nastarenkaat vaihdetaan, jotta auton ajettavuus liukkaalla alustalla olisi parempi. Vaihtamisen pakko on edessä marraskuun lopussa ja takaisin kesärenkaisiin voi lain mukaan siirtyä jo maaliskuun alussa. Useimmat autoilijoista noudattavat lain sijaan ns. talonpoikaisjärkeä ja siirtyvät talvitassuihin kelien mukaan sekä keväällä kesärenkaisiin samalla periaatteella.

Suomen autokanta on vanhahkoa, keski-ikä reippaasti toisella kymmenellä. Uuden kaluston etuna ovat nopeasti kehittyneet aktiiviset ja passiiviset turvallisuusjärjestelmät. Ensin mainituista mainittakoon lukkiintumaton jarru- ja siihen liittyvä ajovakauden hallintajärjestelmä. Passiivista turvallisuutta lisäävät mm. turvatyynyt ja turvakoriratkaisut. Tekniikka ei kuitenkaan yksin riitä. Jos kuljettajan mieli ja ajotyyli ovat kesäajassa ja ympäristö talvessa, on helppo ennustaa vaikeuksia.

Alkutalven ajo-olosuhteita leimaa pimeys, liukkaus ja sateet. Osin näiden takia myös liikenne ruuhkautuu herkemmin. Viisas kuljettaja varaa lisää matka-aikaa, mutta muutakin voi tehdä. Havaintojen teko pimeässä tai hämärässä on päivänvaloa hankalampaa, tämä lienee itsestään selvää kaikille. Näkyvyyttä voi parantaa jo sillä, että tuulilasi on puhdas sisäpuolelta ja pysyy ajossa puhtaana myös ulkopuolelta. Lähi- ja kaukovalojen tehon lisäystä voi kokeilla erilaisilla säännösten mukaisilla polttimoilla tai vaihtamalla umpiot. Kaukovaloja tulisi käyttää aina, kun se muita häikäisemättä on mahdollista tai muuten lain mukaan sallittua. Tärkein turvallisuustekijä muodostuu kuitenkin kuljettajan päässä.

Riskit tiedostamalla turvaväli pitenee, nopeus alenee ja ratkaisut muuttuvat muutenkin turvallisuushakuisiksi vastaten muuttuneita olosuhteita. Yhdenkään kolarin yksinomaisena syynä ei ole ajokeli tai muut olosuhteet. Onnettomuuden syntyyn vaikuttaa ensisijaisesti inhimillinen toiminta, jossa havaittavissa olevia riskitekijöitä ei ole huomioitu.
Ajoneuvotekniikan yliarvostaminen eli sen tuoman turvallisuuslisän ulosmittaaminen lisää myös onnettomuusriskiä. Turvallinen ajaminen edellyttää kuljettajalta jatkuvaa vuoropuhelua liikenteen muiden osapuolten ja tieympäristön kanssa. Tätä dialogia käydään aistein ja motorisin liikkein - ajaminen on ennen kaikkea ajattelua!