Lisätty: 18.10.2010
Aikuiset miehet istuvat pöydän ääressä ja näpräävät leikkikalun näköisiä autojaan erilaisilla työkaluilla. Ruuveja kiristetään. pyöriä tasapainotetaan, säätöjä ja välityksiä tehdään tai peräti uusia osia vaihdellaan. Siis ihan samaa kuin isommillekin autoille, mutta vain pienoiskoossa.
Meneillään on Uudenkaupungin autotehtaan autokerhon harraste-ilta. Nämä harrastajat ovat niin sanottuja rc-autoilijoita. Jos lähtee puhumaan näille harrastajille jostain leikkikaluista, saa osakseen ainakin tuiman katseen.
- Siitä ei todellakaan ole kysymys. vaan vakavasta autoharrastuksesta. Joka nyt sattuu kohdistumaan tällaisiin pienoismalleihin. pöydän äärellä istuvat Jyrki Lehto, Arto Lehto, Tomi Torikka sekä Marko Grönfors painottavat.
Miehet kertovat rc-autojen olevan täydellisiä pienoiskopioita ihan oikeista autoista. Radalla niitä ohjataan kauko-ohjauslaitteella. Rc onkin lyhenne sanoista ”radio control”. Autoilla kisataan matto-, crossi- ja asfalttiradoilla.
- RC-auto-harrastus on erityisen suosittua Yhdysvalloissa ja Japanissa. Meillä Suomessa harrastajia on ehkä kolmisensataa. Kilpailuja käydään sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla. Suomalaiset ovat harrastajien vähyydestä huolimatta pärjänneet varsin hyvin isoissa kansainvälisissä rc-kilpailuissa, Jyrki Lehto kertoo.
Jyrki Lehdon mukaan kilpailupäivät ovat tiivistä toimintaa aamusta iltana. Aluksi ajetaan aika-ajoja kuten parhaissakin formuloissa sekä muita karsintalähtöjä. Kisat huipentuvat monen tunnin jälkeen finaaliin.
Rc-autoja llöytyy monesta eri luokasta. Luokat on jaettu mielenkiintoisesti siten, mikä on auton mittakaava suhteessa oikean kokoiseen autoon. Autot voidaan lisäksi jakaa poltto- ja sähkömoottorisiin menopeleihin. Autojen valmistusaineena on käytetty pää-asiassa hiilikuitua, alumiinia ja titaania.
Mutta mikä saa aikuisen miehen ”hurahtamaan” tällaiseen harrastukseen?
- Tämä on elämäntapa. Itse sain ensimmäisen autoni vuonna 2001. Siitä se lähti ja vähitellen autojen määrä kasvoi. Tämä on myös hyvin sosiaalinen harrastus. Jopa kilpailuissa annetaan vinkkejä toisille, päinvastoin kuin formuloissa, joissa vedetään verhot eteen, Lehto hymyilee.
Myös joitakin naisia on jo uskaltautunut tähän vielä kovin miehiseen harrastukseen. Harrastus tarjoaisi myös loistavan mahdollisuuden isä-poika-harrastukseen. Ongelmana on kuulemma vain se, että kilpailut ja tapahtumat alkavat usein niin aikaisin aamulla, jolloin nuoriso vetää vielä sikeitä!
Kellilläkin merkitystä
RC-autoissakin keliolosuhteet voivat nousta ratkaisevaksi,. varsinkin jos ajetaan ulkoradalla. Mutta ei hätää, silloin vaihdetaan alle sadekelinrenkaat slicksien sijaan. Ja taas mennään. Suomessa ei näitä menopelejä kuitenkaan valmisteta. vaan harrastajat joutuva tilaamaan ne osina muualta, kuten Japanista, Britanniasta tai Tsekeistä.
- Ihmiset kysyvät usein kuinka kovaa nämä autot kulkevat. Se riippuu aika paljon auton koosta, luokasta ja radastakin. Ulkoradoilla huristellaan joskus jopa satastakin, sisäradoilla vähemmän, täällä Uudessakaupungissa ehkä kuuttakymppiä, Jyrki Lehto arvelee. Autotehtaan harrastetiloihin onkin tehty tiukkakaarteinen mattorata. Toimittajakin pääsee ohjaimiin. Yritys päättyy auton siistiin pysäköintiin läheisen käytävän vaatenaulakon alle. Joten harjoittelua varmaan vaaditaan lisää!
- Kyse on ohjausgeometriasta. Radat ovat erilaisia ja vain harjoittelemalla oppii miten auto niissä toimii. Tässäkin pyritään hakemaan oikeat ajolinjat, Jyrki Lehto opastaa.
Jokaiseen harrastukseen voi käyttää rahaa niin paljon kuin itse haluaa. Huippukilpurien kohdalla voidaan puhua rungon osalta tuhannestakin eurosta, mutta hyvään autonrungon saa jo muutamalla satasella.
- Lisäksi tarvitaan akkuja. kauko-ohjain, nopeudensäädin ja laturikin, Lehto muistuttaa.
Harrastuksen voi kuitenkin aloittaa menemällä aluksi mukaan johonkin rc-kerhoon. joita on eri puolilla Suomea. Netistä löytyy tästä harrastuksesta runsaasti lisätietoa. Myös ratoja on tarjolla moneen makuun.
- Esimerkiksi Raisiosta löytyy ihan hyvä rc-rata, Jyrki Lehto sanoo.
Harrastetilan seinällä on kuvia rc-autojen kilpailusta. Puisessa tornissa seisoo tiukka-ilmeisiä ja keskittyneitä kuskeja. Erona on vain se, että kuski ei ole itse autossa. Joten kyse on myös turvallisesti harrastuksesta?
- Näin on. ei tässä päin ratavalleja ja seiniä kuski kyydissä ajella, Jyrki Lehto nauraa.
Rauno Laine
Kirjoita kommentti
Jotta voit kirjoittaa kommentteja, sinun on kirjauduttava sisään.
Rekisteröidy jos sinulla ei ole tunnusta