Lisätty: 2.12.2011

”Myytävänä käyttämätön I-phone hintaan 300 euroa (arvo 600e)!” Mies osti heti kaksi kun halvalla sai. Eipä saanutkaan!

Toinen mies halusi ilahduttaa vaimoaan ja osti tälle Huutonetistä korun. Lähetti 1200 euroa tuntemattomalle ja hämmästyi kun ei korua kuulunutkaan.

Ulkomailla oleva nettiystävä olisi tulossa Suomeen, mutta tarvitsee 500e viisumijärjestelyihin. Sitten tarvitaankin 2000 euroa matkalippuihin. Seuraavaksi kuolee lähiomainen ja matka siirtyy, mutta uusia kuluja syntyy …. Ja suomalainen kiltti ystävä lähettää aina vaan uudelleen rahaa, ystävää ei kuulu ei näy ja eräänä päivänä mieleen välähtääkin: onkohan minua petetty? No on!

Meillä on myös Suomessa joukko rikollisia, jotka tekevät nettipetoksia päivittäin ja säännöllisesti. Nyt on Turussa tutkinnassa mies, joka on huijannut ihmisiä viimeisen puolen vuoden aikana yli sata kertaa. Tai siis poliisille on ilmoitettu yli 100 näistä jutuista. Aiheutuneet vahingot ovat lähes 20 000 euroa. Kuinkahan moni ei ole viitsinyt tehdä asiasta rikosilmoitusta ja kärsinyt tappionsa ihan itsekseen?

Netin kautta myydään myös runsaasti varastettua tavaraa. Kannattaakin aina kysellä mistä tavara on alun perin hankittu, onko takuutodistus ja kuitti tallella jne. Varastetun tavaran suhteen tulee muistaa, että se kuuluu aina omistajalle. Jos olet ostanut vaikkapa varastetun television ja juttu selviää, niin telkkari palautetaan sen alkuperäiselle omistajalle ja sinulle ei korvata mitään. Voithan yrittää korvausta varkaalta periä, mutta onnistumisen mahdollisuudet ovat olemattomat. Jos voidaan näyttää toteen, että sinulla oli jo ostaessasi syytä epäillä, että tavara on laittomasti hankittu, voit syyllistyä itsekin kätkemisrikokseen.

Hälytyskellojen täytyy aina soida, jos tavara on liian halpaa. Jos myyjä tai ostaja on toisessa maassa, on syytä olla erityisen varovainen. Aina kannattaa miettiä asiaa terveellä maalaisjärjellä. Esimerkiksi jos ostajaehdokas haluaa ostaa käytetyn auton Suomesta ja saada sen pian Englantiin kummallisten maksujärjestelyjen avulla, pyydetään lähettämään liikasuorituksesta vaihtorahat maksajalle tai muuta omituista, täytyy kysyä: ”Miksi ihmeessä?” Eihän siinä ole mitään järkeä! .

Nettihuutokauppojen luotettavuuslausunnotkaan eivät ole välttämättä aitoja. Kavereiden on tosi helppoa kirjoitella puoltavia lausuntoja toisistaan. Kannattaa kurkata ennen rahojen lähettämistä myös muualle nettiin. Siellä on perustettu pahimmille nettihuijareille jopa viharyhmiä, joten tämmöisen myyjän kanssa ei ainakaan kannata tehdä kauppaa.

Pelotteleeko poliisi turhaan? Rikosilmoituksia netissä tehdyistä erilaisista petoksista tehdään lähes 3000 vuodessa. Vuonna 2005 ilmoituksia tehtiin 25. Kuudessa vuodessa nousua on siis yli satakertaisesti. Poliisi ei halua pelotella ketään ja varmasti suurin osa nettikaupoissa tapahtuvasta toiminnasta on ihan rehellistä, mutta aina on kuitenkin syytä olla varuillaan. Rahan lähettäminen tuntemattomalle henkilölle on aina tietoinen riski. Mitä suuremmasta summasta on kyse, sitä varovaisempi täytyy olla. Aina ei edes auta, vaikka yrittää olla varovainen. Mies osti kitaran ja lähetti rahat vasta kun hänellä oli postin lähetystunnus käytössään. No tulihan se paketti sieltä. Kitaraa siinä ei ollut, mutta kilon jauhopusseja riittävästi. Onhan riski olemassa myös toisin päin. Ei myyjänkään sovi olla kovin luottavainen ja lähetellä tavaroita tuntemattomille ilman vastaanotettua maksua.

Vaikka tekijä saadaankin tuomittua teostaan, menetettyjä varoja ei yleensä saada heiltä takaisin. Rikolliset ovat yleensä varattomia ja ovat jo aikaa sitten käyttäneet rikoksella saadut rahat mukavaan elämään.

Ehdottomasti turvallisin kauppatapa on kohdata myyjä kasvoista kasvoihin, tarkastaa tavara ja luovuttaa maksu vasta sen jälkeen.

Nyt on myös varsin ajankohtaista tarkastaa muukin nettiturvallisuus. Vastaapa itsellesi seuraaviin kysymyksiin: Mihin annat tietojasi? Annatko kaikki yhteystietosi jokaiseen nettikilpailuun? Kuinka moni kaverisi levittää mm. sähköpostiosoitettasi jatkolähetyksillä? Mitä yksityisasioistasi levität facebookissa? Tieto ei aina suinkaan pysy vain kaveriporukan keskeisenä, varsinkin jos sinulla on siellä 1000 kaveria. Ovatko he ihan oikeasti kavereita? Tunnetko heidät kaikki ja tiedätkö heidät oikeasti luotettaviksi? Ovatko salasanasi todella salaisia vai tietääkö ne joku muukin? Onko salasanasi hyvä vai täysin ennalta arvattava? Eihän se vain ole oma nimesi, ”salasana”, ”password”, ”12345” tai semmoinen asia, jota tulee vessanpyttyyn? Jos on, vaihda se heti! Tuhansilla muillakin on samat salasanat. Hyvässä salasanassa on kirjaimia numeroita ja erikoismerkkejä. Mitenkäs sitten ne pankkitunnukset? Ovatko ne mukanasi lomapakossa? Onko siellä myös pankkikortin tunnusluku? Lainaatko tunnuksiasi kavereillesi tai ovatko ne kotonasi pöydällä salasanojen kera kaikkien kävijöiden saatavilla?

Tärkeintä on siis muistaa huolellisuus, tarkkaavaisuus ja terve maalaisjärki. Jos joku asia hiukankaan epäilyttää, on syytä harkita tarkkaan jatkaako kaupantekoa.

Jos asia tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta!

rikoskomisario Jatta Haltsonen
Varsinais-Suomen poliisilaitos