Lisätty: 24.12.2010

Joulupukki teki lähtöä Korvatunturilta. Paljon oli työtä edessä, piti kiertää maa etelästä pohjoiseen. Lahjat oli jo pakattu, tonttujen tarkkaan lajittelemana. Oli Lapin lahjoja, oli lahjoja Savonmaalle. Pohjois-Karjalaan, Kymenlaaksoon ja vaikka mihin. Etelää unohtamatta.
- Ja sitten on vielä Vakka-Suomi erikseen. Sinnekkin pitää ehtiä, pukki tuumali kun Petteri-poro jo kuoppi sorkillaan lumista maata. Joko mennään.
Ja mentiihän sitä, läpi lumisten metsien ja peltojen, yli kukkuloiden ja låpi laaksojen. Pikkuhiljaa pukki lähestyi etelärannikkoa. Jouluyö oli jo pitkällä,mutta taivaan tähdet siiviittivät matkaa.
Ei pukkikaan nykyään Korvatunturllla tietämättä muuun maailman menosta asu. Tontut olivat jo hyvissä ajoin selvittäneet, että aivan etelärannikollekin pääsee nyt pulkalla. Ei ole niin kuin joskus, jolloin Petterikin piti jättää jonnekin sisämaahan ja tulla rannikolle miten parhaiten pystyi, läpi mustan ja sateisen maan.
Mutta nyt ei ollut sitä huolta. Poro juoksi ja pulkka kulki läpi lumisen maan. Ja vähitellen pukki huomasi tulleensa Suomen lounaiseen kolkkaan. Pyhäranta, Laitila, Uusikaupunki. Vehmaa, Taivassalo, Kustavi ja mitä kaikkia niitä nyt on, pukki tarkasteli tonttujen piirtämää reittisuunnitelmaa.
- Pajon on tullut täältä toiveita. On suksia, pulkkia, pipoja ja lapasia, on pleikkareita ja tietokoneita, kännyköitä, polkupyöriä. Jopa kunnat ovat lähestyneet minua yhteisellä kirjeellään. Tuo meille viisautta ja voimaa päättää vaikeistakin asioista ja suo meille joulun henki tulevanakin vuonna, siten että pystymmme tekemään viisaita päätöksiä ne kirjoittavat. pukki silmäili lahjalistaa,
-Mielelläni täytän tällaisia toiveitakin, sikäli kun se minun vallassani on. Rahaa ja manmmonaa en voi luvata, mutta joulun sanoma ja rauha vallitkoon yli maan. Antakoot se voimaa ja yhteisymmärrystä kaikille, hän tuumaili.
Näitä tuumaillessaan pukki saapuikin jo Pyhärannan kirkolle.Kun lahjat oli jaettu matka jatkui Varhokylän ja Untamalan kautta Laitilaan ja edelleen kohti Uuttakaupunkia. Ja sieltä Vehmaan kautta kohti rannikkoa, Taivassaloon ja Kustaviin. Talvi auttoi omalta osaltaan liikkumista saaristossa jäitä pitkin,
Ja kun joulupäivän aamu avasi silmänsä, Vakka-Suonikin oli lahjasa jo saanut.
Tärkein lahja oli kuitenkin sanoma Joulusta. Tavarat ovat sittenkin vain maallisia, kyse on jostain paljon tärkeämmästä. Sitä mietti pukkikin pitkällä paluumatkallaan Korvatunturille. Monet ajatukset pyörivät hänen päässään. Kunpa vain ihmiset säilyttäisivät joulun hengen tulevanakin vuonna. Kantakoot se kaikkia taas eteenpäin toimissa ja askareissa, aina ensi jouluun asti, pukki lähetti toiveensa kohti tähtikirkasta taivasta.

Rauski