Kalantivayla

 

Käyttäjätunnus: Kalantivayla

 

Omat sisällöt

 

Heli Laaksonen kotiseuturakkaudesta

Lisätty: 12.11.2009


Paimiompi Laitila eli lyhyt johdatus kotiseuturakkauteen

Muistatko vielä, mitä on kotiseuturakkaus? Se on lämmintä tunnetta omaan
syntymä- tai asuinpaikkaan, sen ihmisiin, menneisyyteen, kieleen ja maisemaan. Se rakentaa ihmisen identiteettiä, luo turvaa, ohjaa asuinpaikan valinnassa. Se on pienen, köyhän kunnan toivontähti.

Huoli kotimaisemista sai aktiivilaitilalaiset järjestämään 9.11. keskustelutilaisuuden, jossa murehdittiin kaupunkikuvan vakavia muutoksia. Sysäyksen sille antoi monien rakastama, purku-uhan alla oleva 1950-luvun asuntola, joka uhkaa jäädä uuden koulurakennuksen jalkoihin – vieden mukanaan suuren palan laitilalaista kulttuurihistoriaa. Koska uudelle koululle oli muitakin sijoitusvaihtoehtoja, haluttiin tarkkaan tietää, miksi nämä eivät ole kelvanneet.

Keskustelu kulki näennäisen sallivana, mutta purkamisen perustelut olivat yksioikoisuudessaan lamaavia. Koululaisten etuna on nopeasti kohoava uusi koulu – historia, muistot, estetiikka, maisema, kaupunkikuva leimattiin toisarvoisiksi. On selvää, että lapsen etu on terve ja toimiva koulurakennus. Yhtä päivänselvästi niin lapset kuin aikuisetkin tarvitsevat ehjän ja kauniin kotiseudun. Selvintä olisi tehdä hartiavoimin töitä näiden yhdistämiseksi, eikä tyytyä uneliaana valittelemaan hienon vanhan talon kohtaloa.

Vihaista uudisrakentamiskeskustelua kirvoitti Laitilaan tulijoille pyllistävä S-liikkeen kauppamuuri. Sen vierellä tuntee samaa alakuloa kuin avohakkuun laidalla. Tyylittömät tusinahallit ovat koko maan ongelma. Kaupungit muuttuvat toistensa kopioiksi. Esimerkiksi Paimion ja Laitilan K-marketit ovat niin samanlaiset, että asiakas ei pysty erottamaan kummassa kaupungissa on. Kun talo kerrallaan luovumme omista historiallisista rakennuksistamme ja lahjoitamme parhaat maisemamme kauppaketjuille, menetämme sekä kotiseutumme että kyvyn olla ylpeitä siitä. Kaupungin Mainiompi-slogankokeilu voidaan muuttaa muotoon Paimiompi Laitila.

Keskusteluissa ihmeteltiin, miksei olisi mahdollista rakentaa kauniita, kaupunkiin sopivia, elinkeinoa hyödyttäviä kauppoja? Annettiinko laitilalaisille mitään mahdollisuutta vaikuttaa S-hallinsa ulkonäköön? Eikö rakennusluvan antaja olisi voinut edellyttää edes julkisivulta jotakin?

Paikalla olleiden päättäjien kommentit olivat toivon heittäneitä: ”Turha koristella Laitilan sisääntuloväyliä millään piperryksillä, kun lähivuosina eritasoliittymä peittää alleen risteykset.” Ynnä: ”Ei kukaan poliitikko uskalla kysellä ulkonäköseikkojen perään, jos vain joku iso liike suostuu kaupunkiin tulemaan.” Sekä ainainen: ”Money talks”.

Tunnelma tilaisuuden jälkeen oli kuin elinkautiseen tuomitulla: odotettavissa on aina vain rumempia maisemia. Kaupat kyhäävät markkinarysiään, nopeita yhteyksiä halajavat ajavat tiejyrillä ylitse ja nöyrät kuntapäättäjät kiittävät, että saivat kunnian jäädä alle. On söpöä kun asukas kommentoi, mutta päätökset on jo tehty toissavuoden Laurinpäivänä jossain kaukana täältä.

Tekisi mieli jäädä makaamaan puiston nurmikolle sumuiseen marraskuun yöhön. Ei ole enää merkitystä kotiseudulla, historialla, kauneudella. On vain raha ja se että sitä ei ole.

Sitten nousee sisu. Jukopliut! Miten niin muka ”Money talks”? Tänne vapaaehtoiseen keskustelutilaisuuteenkin olemme kokoontuneet parinkymmenen ihmisen voimin laittamaan yhteisiä nurkkia kuntoon. Kellään ei ole päällimmäisenä mielessä, missä kulmasohva olikaan 70 % alennuksessa. Kenellekään paikalla olijoista ei makseta rakennusperinteen suojelemisesta, koululaisten hyvän välituntipihan pohdinnasta, yrityksestä luoda kaikille parempi kaupunki. Niistä puhutaan, koska vielä rakastetaan omaa seutua, jälkipolvia, silmäniloa.

Ei ole mitään ylhäältä määrättyä rahanahnetta maailmaa tai kaikille pakollista oravanpyörää. Yhteiskunta koostuu erillisistä ihmisistä, poliitikoista, opettajista, koululaisista, sihteereistä, meistä.
Talousajattelua tarvitaan, mutta on oma päätös, rakentaako ratkaisunsa vain sen ehdoilla. Raha ei kauan puhu, jollemme itse vastaa.

Lähdetkö sinä tänä iltana kotikuntaasi kävelylle ja päätät olla kaiken kauniin puolella. Jaksatko vielä kerran ottaa suunnitelmapaperin eteesi ja hakea parempaa ratkaisua? Kasvatatko lapsesi kuulemaan muutakin kuin rahan havinaa? Oletko tänään rohkeampi kuin eilen?

Heli Laaksonen

 
 
Bookmark and Share

Kirjoita kommentti

Jotta voit kirjoittaa kommentteja, sinun on kirjauduttava sisään.


Rekisteröidy jos sinulla ei ole tunnusta



Tulosta sivu
ukinhiililogo (1)