Lisätty: 9.12.2009

Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, arvoisat kalantilaiset

Ensiksikin haluan kiittää kutsusta ja kunniasta tulla puhumaan tänne Kalantiin itsenäisyyspäiväjuhlaanne. Paikka ja tilanne ovat minulle entisenä kalantilaisena erittäin mieluisia.

Arvoisa juhlayleisö

Luen teille kirjeen, joka on kirjoitettu talvisodassa pimeässä ja kovien talvipakkasten aikaan.

”Itärintamalta perjantaina 8.12.1939, 8. kirje kotiin.

Helvi rakas, terveisiä taas täältä rintamalta. Minä kirjoitin kortin aamulla, kun en ehtinyt muuta ryssän hyökätessä. Mutta tykistö on pitänyt vihollisen loitolla. Kyllä täällä on sellaista, ettei sitä olisi uskonut siellä. Kranaatit lentävät, eikä tiedä koska on päässä, mutta ei tässä vielä ole sattunut mitään erikoisia haavoittumisia, jotain pieniä vaan.

Täällä on kylä hyvin ikävän näköinen. Kylässä oli taloja oikein paljon ja oli rakennettu uusia tiilinavetoita ja osuuskauppakin oli tiilestä. Kaikki poltettiin. Sellaiset jotka paloivat ja muut räjäytettiin ilmaan. Nyt on kaikki autiona. Kyllä se oli ikävän näköistä. Minä kävin ennen polttamista niissä taloissa, joista väki oli lähtenyt. Siellä oli ovet seljällään ja kaikki sekaisin, mukaan ei ollut saanut ottaa kuin jotain.
Lehmiä ajettiin suurissa laumoissa ja niitä eksyi. Kanoja oli eräässäkin navetassa kuolleena paljon. Kyllä on kamalaa kun ajattelee, että joutuisi itse lähtemään ja jättämään kaikki.

Ryssillä on huono onni. Niitä on kaatunut paljon, eikä niillä olisi haluakaan taistella, mutta takaa pakotetaan menemään ja toisia tulee lisää. Meillä tässä linjassa on kaikille vihollisille hauta, eikä tästä lähdetä laisinkaan pois - jos kuollaan tai eletään. Tässä nytkin jyskyvät tykit ja kookoot laulavat kuoleman hymniään.

Meidän komppania on hajoitettu niin pieniksi, ettei meitä ole täällä kuin kahdeksan miestä. Nyt vartiossa moni meistä kirjoittaa kirjettä. Täytyy olla varovainen ja se onkin tarkkaa hommaa pimeässä. Jolsei tunnussanaa tunne niin paukaus vaan. Me ollaan Salmisen Aleksin kanssa yhdessä tuurissa kaksi tuntia kerrallaan. Sapuskaa täytyy hakea suojatietä käyttäen, sillä keittiö on muualla.

Mitä siellä kuuluu? Ovatko kaikki olleet terveinä? Kyllä minä jaksan hyvin. Mitä siellä kylällä kuuluu, kyllä kai siellä ovat hermostuneita, eikä ole ihmekään. Ei tiedä kuka täältä palaa. Ei ainakaan kaikki - sen tiedän nyt jo. Ei sinun kannata olla hermostunut niistä raha-asioista. Ei sellaisista tarvitse näin sota-aikana mitään huolia, jos sota kerran loppuu niin, silloin on taas toinen aika. Jos he siellä metsää hakkaavat niin hakkaisivat Kalliperkon tienvierestä harvennusta. Jos sontaa ajavat, niin sinne Myllyvainioon ajetaan.

Täytyy mennä nukkumaan kun täytyy taas mennä vartioon kahdestatoista kahteen. Täällä ei paljon nukuta. Ei muuta kuin voikaa hyvin ja toivotaan tapaavamme vielä kerran. ”

Näin kuvasi tunnelmia isoisäni Väinö Pirilä melkein päivälleen 70 vuotta sitten talvisodan alkupäivinä. Kuvaus voisi olla nykypäivän K18 toimintaleffasta, mutta valitettavasti tuo oli totisinta totta ja ihan vähän aikaa sitten. Samanlaista yksityistä historiankirjoitusta löytyy meidän jokaisen omasta suvusta.

Talvi- ja jatkosota jättivät lähtemättömän vaikutuksen suomalaiseen sielunelämään. Jokainen silloin aikanaan joutui tavalla tai toisella sotatoimien kohteeksi ja jokainen halusi ponnistella yhteisen asian hyväksi. Parhaassa iässään elämänsä menettäneet isänmaan puolustajat sankarihaudoissaan ja sodan kokenut sukupolvi keskuudessamme ovat muistutus tästä ajasta.

Tänä päivänä muistamme niitä henkilöitä ja niitä tapahtumia, jotka ovat mahdollistaneet nykyisen hyvinvointiyhteiskuntamme syntymisen itsenäisessä ja vapaassa Suomessa. Tätä maata rakensivat tavalliset miehet ja naiset. He ovat ansainneet nöyrimmät kiitoksemme ja kunnianosoituksemme. Meillä on nyt etuoikeus saada elää täällä. Jokaisen uuden sukupolven on saatava ja on syytäkin tietää, että millaisin uhrauksin vapaa ja itsenäinen isänmaamme on lunastettu.

Tärkeää on myös kirjoittaa ja tallentaa jälkipolville sotilaiden, lottien ja kotirintamaväen paikallista muistitietoa, jotta nykypäivän nuoret tietävät mitä heidän isovanhempiensa vanhemmat aikoinaan nuorina olleessaan itsenäisen Suomen puolesta tekivät. Kalannissa veteraaniperinnettä onkin kunniakkaasti vaalittu ja esimerkiksi Kalannin sotaveteraanit ry:n ylläpitämä veteraanimuseo on aivan hieno osoitus tästä.

Hyvät kuulijat,

Kun suomalaiselta kysytään, että mitä hän yhteiskunnalta haluaa, vastaus on yleensä: palveluja. Meillä on oikeus ilmaiseen koulutukseen, miten pitkään tahansa - ja mille alalle tahansa. Oikeuteen kuuluu myös hyvän koulutuksen jälkeen työpaikka. Meillä on oikeus jäädä työntekovuosien jälkeen eläkkeelle ja oikeus sosiaaliturvaan elämämme eri vaiheissa.
Suomi joutuu kohtaamaan voimakkaan ikääntymisen tulevina vuosina, mikä on maallemme suuri haaste. Myös muu palvelukysynnän kasvu, maan sisäinen muuttoliike, yhdyskuntarakenteen tiivistyminen ja työvoiman väheneminen yhdessä julkisen talouden paineiden kanssa edellyttävät suuria rakenteellisia muutoksia ja uudistuksia kuntien palvelujen järjestämisessä.
Jotta kunnat pystyvät palvelunsa antamaan ja turvaamaan, on kunta- ja palvelurakennetta muutettava. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja sen syistä on vallinnut laaja poliittinen yksimielisyys ja asiaa varten on annettu kunta- ja palvelurakenneuudistuslaki, joka on voimassa vuoden 2012 loppuun asti.
Tätä Paras-uudistusta ohjaavan puitelain tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne, joka varmistaa koko maassa laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut. Puitelain mukaan perusterveydenhuollosta huolehtii yhteistoiminta-alue tai kunta, joiden vähimmäisasukasmäärä on noin 20 000 asukasta.

Lain periaatteet ovat kansanvaltaisia. Tämä tarkoittaa, että me kuntalaiset omien vaaleilla valittujen luottamushenkilöidemme kautta täällä omissa kunnissamme päätämme itse palvelujen järjestämistavoista.

Vakka-Suomen seutukunnassa on tehty liikkeitä kohti valtiovallan edellyttämää uudistusta. Yhteistyön aloittaminen varsinkin terveydenhuollossa on ollut osin takkuista. Ehkä päättäjät ja viranhaltijat pelkäävät omaan asemaan ja tehtävään liittyviä muutoksia. Ehkä pelätään, että muutos johtaa itselle edullisten poliittisten voimasuhteiden muuttumiseen.

Olen varma, että kuntalaista ei ensisijaisesti kiinnosta se, että mistä ja millä tavalla tuotettuna palvelu tulee, kunhan hän palvelunsa saa ja mielellään tietysti palvelu tulisi saada mahdollisimman läheltä.

Valtioneuvoston marraskuussa julkaistussa selonteossa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sanotaan mm. että, laaja-alainen, viranhaltijoiden ja poliitikkojen yhteinen valmistelu on lisännyt todennäköisyyttä onnistua uudistuksen toteutuksessa ja lisännyt sitoutuneisuutta sekä ymmärrystä uudistuksen perustarkoituksesta. Ontuuko meillä tuo yhteinen valmistelu ja onko meillä riittävää ymmärrystä uudistuksen perustarkoituksesta?

Terveydenhuoltoyhteistyötä koskevat neuvottelut Uudenkaupungin ja Laitilan kesken jumittavat nyt paikoillaan. Muut seutukunnan kunnat ovat jo ottaneet härkää sarvista ja tehneet tarvittavat päätökset ja ensiaskeleet, jotta seuraavaksi päästään itse toimintaa kehittämään. Taivassalossa on menty rohkeasti astetta eteenpäin ja peräti kuntaliitoksen selvittämisen tielle. Uuden luontevasti seutukunnan kokoisen kunnan muodostaminen olisi mielestäni viisas ja rohkea tavoite meiltä seutukunnan päättäjiltä. Asioiden edistämiseksi on lopetettava keskinäinen naljailu ja henkinen henskeleiden paukuttelu.

Mielestäni olemme tilanteessa, jossa kauniit puheet yhteistyöstä eivät pelkästään riitä. Tarvitaan päätöksiä ja tarvitaan jämäkkää toimintaa. Palvelurakenneuudistuksen tarkoituksena on pyrkiä elinvoimaiseen, luontaiseen kokonaisuuteen, joilla on riittävät resurssit vastata tehtävistään taloudellisesti. Ja jos kuntapäättäjien, niin viranhaltijoiden kuin luottamushenkilöidenkään, henkinen kantti ei riitä kuntaliitoksiin ryhtymiseen, edes muunlaiseen yhteistyöhön sen on riitettävä.

Uskon, että yksi seutukuntamme kokoinen kunta lyhyine välimatkoineen tarjoaisi yhä paremmat edellytykset elinkeinoelämälle. Laajempi kunta tarjoaisi kilpailukykyiset ja monipuoliset sijaintivaihtoehdot yrityksille. Liikenteellisesti saataisiin yhdistettyä satamakaupungin ja valtatien varren edut. Saisimme parhaimmat käytännöt alueen kuntien eri hallinnonaloilta yhteiseksi hyväksi. Riittävä kunnan koko on myös etu edunvalvonnassa.

Jos nyt listaisin kaikki ne eri hallinnonalojen olemassa olevat yhteistyökuviot tässä seutukunnassa, lista olisi pidempi kuin se missä listataan ne asiat missä ei vielä yhteistyötä tehdä. Miksi pitää kiinni kalliista keskushallinnosta joka kunnassa? Omat lautakuntapaikat eivät saa olla niin rakkaita, että pelkän oman vallantunteen takia ei nähdä kokonaisuutta.

Te kalantilaiset olette kuntaliitoksenne jo kokeneet. On ollut hienoa huomata, että itsetuntoa tai kotiseutuhenkeä tehty liitos ei ole teiltä hävittänyt. Olette vahvasti puolustaneet teille tärkeitä kunnan ja seurakunnan asioita ja lähipalveluja. Täällä Kalannissa on yhteisöllisyyttä, joka vahvistaa. Yhteisöllisyys kannustaa aktiivisia ja ajattelevia ihmisiä toimimaan kohti yhteisiä päämääriä.

Kun kuntaraja ylitetään tai jopa poistetaan, on oltava viisautta nähdä laajasti yli vanhan rajapyykin. Yhteisiä asioita hoidettaessa ei ole omaa etua, ei minun tai sinun etuasi, vaan on yhteinen etu. Kuntapoliitikon on osattava katsoa asioita kauemmaksi ja luottamuksensa tuomalla vastuulla. On kannettava vastuu myös ikäviltä tuntuvista asioista. Arkipäivän isänmaallisuutta on välittäminen tulevaisuudesta.

Arvoisa juhlayleisö,

Vietämme tänään tasavaltamme syntymäpäivää. Itsenäinen Suomi on jo sen ikäinen, että itsenäisyys on omalle sukupolvelleni vähän erilainen merkitykseltään kuin edelliselle sukupolvelle, toisaalta omatkin tyttäreni kokenevat itsenäisyyden ehkä eri tavalla kuin minä itse. Me pystymme jo onneksi vapautuneesti iloitsemaan maamme itsenäisyydestä tänä juhlapäivänä. Toivottavasti itsenäisyyspäivä on silti muutakin kuin presidentinlinnan juhlien pukuloistoa.

Mielestäni on hienoa, että vietämme itsenäisyyspäivää, jotta tulevat polvet eivät unohda miten tärkeä asia itsenäisyys on. Itsenäisyyden merkityksen tiedostaminen on ainutlaatuisen arvokas osa suomalaisuuttamme.

Hyvää itsenäisyyspäivää!